Taas äänestetään!

Vietin viikon Suomessa. Lumi tuli, lumi suli ja istuessani Allegro -junassa matkalla kohti Pietaria näyttää siltä että nyt tupruttaa vähän enemmänkin. Luonto osaa pitää mielen virkeänä. Välillä tuuli kaataa puut sähkölinjojen päälle ja hetkeä myöhemmin tempun hoitaa lumikuorma. Sähköt läks molemmissa tapauksissa.

Ei kuitenkaan Nurmijärveltä. Seurasin eilen kotisohvalta presidenttitenttiä Järvenpään lukiosta. Tentti nostatti ihan syystä keskustelua päivän mediassa. Joku heitti lokaa, toista kohdeltiin paremmin, toista huonommin. Meillä on hyviä ehdokkaita ja on hienoa että nuoret olivat mukana tentissä. Politiikkahan on yhteisten asioitten hoitamista ja nuoria tarvitaan talkoisiin.

Väyrysestä on pakko sanoa yksi asia. Paavo sai aivan turhaa kritiikkiä siitä että hän on muuttunut kovasta poliitikosta huumorimieheksi laskelmoidusti. Olen ollut kuuntelemassa Väyrysen puheita useaan otteeseen ja päälimmäiseksi minulle on jäänyt hänestä mieleen se että hänellä on loistava retoriikka ja huumorintaju. Hän osaa olla itseironinen ja naurattaa yleisöään. Yletön itsevarmuuskin sai kritiikkiä, mutta kukapa haluaisi äänestää rukkaset naulaan laittanutta eläkeläistä. Uudesta presidentistä täytyy löytyä myös virtaa!

Hyvin moni ehdokkaiden puheenvuoroista alkoi sanoilla "Minun mielestäni...". Joskus sitä voi suorastaan vesittää asiansa pehmentämällä viestiään tälla tavoin. Pidän sellaisista itsevarmoista johtajista jotka voivat huoleta jättää puheistaan tällaiset lauseparret pois ja sanoma menee varmasti perille.  "Minun mielestäni Suomen ei pidä liittyä NATOON" vai "Suomen ei pidä liittyä NATOON"? Kumpi uppoaa sinuun paremmin?

Kävin äänestämässä ennakkoon, joten ensimmäisen kierroksen velvollisuus on hoidettu. Nyt kaikki reippaasti valitsemaan maalle uutta presidenttiä!

En pelkää pimeää!

Tänään ei tule uni. Pietarin ja Suomen välinen kahden tunnin aikaero on kummallinen. Se on pieni, mutta pippurinen. Suomessa olen tottunut valvomaan yhteen asti yöllä, joten täällä se tarkoittaa kolmeen asti aamulla. Tai pikkuriikkisen pidempään...

Yön pimeydessä tulin miettineeksi viimeistä kuukautta ja sen aikana kertyneitä kokemuksia. En olekaan kirjoittanut vielä yhdestä hienosta elämyksestä, eli ravintola Dans le Noirista, joka sijaitsee myös Sokos Hotel Palace Bridgessä.

Hotellin johtaja suositteli illallista ravintolassa ja niinpä kokoonnummekin kirjavan porukan kanssa alakerran kahvilaan odottamaan ravintolaan ohjausta. Saamme eteemme menut, joissa on neljä vaihtoehtoa. Valkoinen menu on yllätysmenu, punainen lihaa, sininen merenelävää ja vihreä kasvissyöjän unelma.

Valitsen punaisen menun ja keskityn sitten kuuntelemaan hovimestarin tarinaa.

Dans le Noir konsepti sai alkunsa Ranskasta vuonna 2004. Nyt tämä konsepti on leviämässä ympäri maailmaa.  Dans le Noir ravintolassa syödään pimeässä. Kaikki tarjoilijat ovat sokeita. DLN ei herättele pelkästään makunystyröitä, vaan havahduttaa miettimään elämää näkövammaisena.

Sammutan kännykän. Pistän fosforia hohtavan kellon taskuun. Seison jonossa ensimäisenä ja takana oleva asiakas ottaa minua vasemmasta hartiasta kiinni. Odotan. 

Hovimestari kutsuu radiopuhelimella tarjoilijamme Danilin noutamaan meitä. Ravintolan hämärän eteisen paksu musta verho heilahtaa ja Denil astuu eteemme. "Tervetuloa matkalle makujen maailmaan", hän tokaisee. Otan Deniliä hartiasta kiinni ja seuraan häntä haparoiden pehmustetun labyrintin läpi kohti pimeää. 

DLN ei ole hämärä ravintola. Se on TÄYSIN pimeä ravintola. Denil pysäyttää letkan ja osoittaa minulle tuolini. Tunnustelen sen selkänojaa ja istun varovasti alas. Kuulen tuolinjalkojen ääniä lattiassa kun muu seurue löytää myös paikkansa pöydän äärestä. Puheensorina täyttää ravintolan.

Tunnustelen pöytää edessäni. Ei pöytäliinaa. Se on varmasti fiksua. Kaksi lasia vasemman käden kohdalla. Veitset ja haarukat lautasliinan sisällä oikean käden kohdalla. Vasempaan ja oikeaan naapuriin kyynärän verran matkaa. Edessäni istuvan henkilön käden löydän pienen huitomisen jälkeen. Puheensorina kovenee.

Kuinkakohan paljon ihmisiä kuunnellessa tulee seuranneeksi suun liikkeitä? Kun huulilta ei voi lukea, kuuleminen tai kuunteleminen tuntuu jotenkin vaikeammalta. On pakko puhua kovemmalla äänellä. Kun seurueen jokainen jäsen tekee näin, siitä tulee pian melkoista huutamista.

Pöytään tuodaan juotavaa. Denil liuttaa pullon pitkin käsivarttani pöydälle. Laitan sormen lasiin ja kaadan siihen vettä. Lasi on täynnä kun siinä oleva sormenpää on märkä. Kaadan varovasti. Pöydän toisessa päässä kaatuu pullo. Siitä seuraa pientä hämminkiä ja paljon naurua. Saliin ei sytytetä valoja vaikka pöytä lainehtisi punaviinistä. Tarjoilijat ovat sokeita!

Alkuruokalautanen liukuu pitkin käsivarttani pöydälle. Yritän hetken metsästää haarukalla suupalaa mutta luovutan pian suosiolla. Onneksi pesin kädet ennen ruokailua. Laitan molemmat kädet lautaselle ja hamuilen suuhuni jotain makeaa. Sitten suolaista. Yritän arvailla mitä syön. Samoin tekevät myös muut pöydän ympärillä. Kaikilla on hauskaa.

Pääruoan kanssa onnistun jo paremmin. Haarukka ja veitsi osuvat annokseen ja kohta leikkaan pihviä kuin vanha tekijä. Ruoka maistuu jotenkin erilaiselta ja mietin johtuuko se siitä että muut aistit voimistuvat silloin kun yksi otetaan pois. Pöydän ympäriltä kuuluu välillä ihastuneita ja välillä hämmästyneitä huudahduksia kun yllätysmenun valinneet miettivät mitä ovat suuhunsa pistäneet. 

Jälkiruoan jälkeen seurustelemme vielä vähän aikaa pöydän ääressä ja keskustelemme annoksistamme. Denil ojentaa meille jokaiselle pienen henkilökohtaisen lahjan. Lopulta nousemme ja muodostamme tutun letkan, jonka hän johtaa takaisin labyrintin läpi ravintolan hämärään eteiseen. Silmät arastavat heikkoakin valoa. Kun ravintolan ovi vihdoin avataan ja palaamme kirkkaasti valaistuun hotellin aulaan, kaikki siristelevät silmiään. 

Hovimestari tuo meille lopuksi menut, josta näemme mitä olemme syöneet. Jälleen ihastuneita ja joitakin kauhistuneita huudahduksia. Paljon naurua!

Dans le Noir on tullut ensivisiitin jälkeen tutuksi. Olen syönyt punaisen menun lisäksi vihreän menun ja harkitsen kovasti yllätysmenun ottamista.

Mietin hotellihuoneen hämärässä millaista olisi elää pimeässä. Parin DLN ravintolakäynnin jälkeen käytän jo veistä ja haarukkaa tottuneesti enkä syö enää sormin. Löydän pöydältä lasin ja vesipullon ilman hapuilua. Ojennan leipäkorin naapurille kunhan olen ensin kosketellen löytänyt hänen kätensä. Kaikkeen tottuu.

Minä en pelkää pimeää, mutta olen kiitollinen siitä että näen auringon aina silloin kun se pilvien takaa pilkahtaa.

Voit tutustua Dans le Noir konseptiin osoitteessa http://st-petersburg.danslenoir.com/

Vieraalla maalla

Tänään Pietariin satoi lunta. Mutaiset kadut saivat hennon lumikerroksen ja pilvien välistä pilkahtanut aurinko suorastaan huusi lähtemään kävelylenkille. Kun asuu ja työskentelee hotellissa on helppo joutua hotellikuoleman uhriksi. Ainoa tapa välttää tämä kohtalo on astua välillä ulos ovesta ja suunnata kaupungille.

Sokos Hotel Palace Bridgen kaunis aula

Pietari oli Venäjän pääkaupunki yli 200 vuotta. Kävin täällä viimeksi silloin kun paikka tunnettiin paremmin nimellä Leningrad. Pietari on kokenut vallankumouksen, piirityksen, hävityksen ja nyt se on nousemassa uuteen loistoonsa. 1800 luvun lopussa Pietarissa asui jopa 25 000 suomalaista, jotka toimivat pääasiallisesti käsityöläisinä.  Nykyään Pietarissa työskentelee n. 4000 suomalaista ja täältä löytyy Sokos -hotellien lisäksi Prismat, YIT:t, Lemminkäiset, K-Raudat ja monet muut tutut yritykset. Täällä on suomalaisella kotoinen olo.

Pietari tuo usein mieleeni Pariisin. Kanavat, kauniit rakennukset ja lukuisat kahvilat suorastaan kutsuvat pienille tutkimusretkille. Jokilaivat risteilevät pitkin Nevaa, joka mutkittelee 30 kilometriä kaupungin halki. 

Palace Bridge hotelli sijaitsee Vasilin saarella. Kävelemme usein Eremitaasin ohitse ja lönkyttelemme ikkunaostoksia tehden Nevsky Prospektia pitkin aina Stockmannille asti, jossa istahdamme lämmittelemään kaakaolle ja kahville Fazerin kahvilaan. 

Uuden Eremitaasin sisäänkäynti ja "painava" parveke.

Paikallisia ravintoloita on myös tullut testattua ja lempiannokseni on sen taatun laadun vuoksi yleensä Stroganoff. Ruoan nimen alkuperä selvisi minulle vasta löytäessäni kävelylenkillä Stroganovin palatsin.

Ruokalajin synnystä on monta legendaa, mutta googlettamalla löysin jutun johon voisi melkein uskoa. Katariina Suuri päätti tehdä yllätysvisiitin kreivi Stroganovin luokse eikä keittiömestari löytänyt kaapista mitään muuta kuin lihaa, herkkusieniä, suolakurkkuja ja smetanaa. Voila! Oma lempiruokani oli syntynyt!

Vasilin saarella sijaitsee mm. Merisotamuseo ja Eläintieteellinen museo. Kävimme eilen kolkuttelemassa museoiden ovia, mutta paikallinen joulu taisi olla syynä siihen että täytetyt eläimet ja dinosaurusten luurangot jäivät tällä kertaa näkemättä. 

Teimme sen sijaan reippaan kolmen sillan kävelyretken ja löysimme mm. Toisen Maailmansodan veteraanien muistolle palavan ikuisen tulen johon tänään halusin tutustua mahdollisimman läheltä. Pietarissa puhalsi koko päivän pureva viima joka tunki väkisin takin läpi. 

Nevajoen ylittää kaksitoista kuuluisaa siltaa, jotka kesäisin nostetaan öisin ylös muutamaksi tunniksi. Joella risteilevät laivat lipuvat silloin siltojen alle ja niillä järjestetään riemukkaita juhlia. Ehkäpä ehdin nähdä myös Pietarin kesän ja pääsen ihmettelemään myös siltojen nosto-operaatiota.

Silloilta tarttui tänään mukaan vain pari valokuvaa ja melkoinen pläjäys kuraa, kun ohi ajavien bussien lennättämää loskaa ei päässyt pakoon mihinkään. Olisi pitänyt myös olla sellainen kamera mukana jossa on parempi zoomi, sillä silloin olisin kuvittanut tätä blogia myös sillä hullulla miehellä joka kävi ensi uimassa Nevassa ja sen jälkeen teki miesvoimisteluliikkeitä Pietari-Paavalin linnoituksen muurilla. Kylmä karkaisee toki tälläkin tavalla!

Pietarin historia alkoi oikeastaan tämän kyseisen linnoituksen pieneltä Jänissaarelta, johon 1700 luvun alussa alettiin rakentaa kuusikulmaista muuria. Myös suomalaiset ja ruotsalaiset sotavangit olivat kymmenien tuhansien maaorjien kanssa rakentamassa tätä mahtavaa maamerkkiä. Nykyään saarelta löytyy Pietari-Paavalin 122,5 metriä korkean tuomiokirkon lisäksi useita museoita ja omalle listalleni on lisätty ainakin kosmonauttien ja rakettiteknologian museo, joka pitää ehdottomasti nähdä.

Tänään ei ollut aikaa piipahtaa museoissa, sillä kävelylenkki oli venähtänyt jo parin tunnin mittaiseksi. Halusin reippailun loppuvaiheissa hypätä jo tämän venäläisen oligarkin saappaisiin, joka laskeutui linnoituksen helikopterikentälle ja hyppäsi siitä kultaiseen Rolls Royceen. Turvamiesten autojen saattelemana Rolssi katosi salamana Pietarin liikenteen sekaan.

Kävelymatkan loppupuolella ehdimme törmätä myös omaan kadunvarsimainokseemme sekä erikoiseen laivaan joka olikin KUNTOSALI! Tällaista en olekaan ennen vielä nähnyt.

Kuntosali!

Illalla pääsimme itsekin kokemaan kultaa ja kimallusta kun astuimme sisään Mariinsky teatterin aulaan. Joulun ja Uuden Vuoden jälkeiseen elämään sopi erittäin hyvin Tsaikovskin Pähkinänsärkijä baletti, jonka esitystä pääsimme seuraamaan lähes parhailta paikoilta. Pelkästään teatteri oli jo näkemisen arvoinen, mutta illan taiteilijat valloittivat jokaisen katsojan taitavalla esiintymisellään.

Tällä kertaa ei päästy pääaitioon

Pähkinänsärkijä

Syön joka päivä aamiaisen, päivällisen ja illallisen Sevilla ravintolassa. Niin myös tänään baletin päätteeksi. Ruoka on hyvää ja henkilökunta ystävällistä. Kuukauden jälkeen osaan jo moikata tarjoilijoista Sashan, Koljan, Elenan, Marinan, Marian, Andrejn, Katjan, Natashan, Irinan ja monen muun. Henkilökunnan nimien opettelu on ajanvietettä ja aivojumppaa. On mukava tutustua paikallisiin ihmisiin kun kaikki ystävät ovat siellä Suomessa.

Huomenna pendelöinkin kohti Helsinkiä. Tiistaina järjestämme liikuntakeskushankkeestamme virallisen lehdistötilaisuuden Vantaalla yhdessä kumppanimme Technogymin kanssa.

Pääsen vieraalta maalta hetkeksi kotiin. See you soon!

Terveiset Pietarista

Vuosi 2011 vierähti kuin siivillä. Aika kului opiskellessa, työtehtävien laajenevien vastuualueiden haltuunotossa ja luottamustehtävissä. Olin säästänyt kesälomaani lokakuulle, jolloin lensin Egyptiin kuukaudeksi vetämään sukelluskursseja. Lämpö, merenalainen kaunis luonto ja hyvät ystävät tekivät kuukaudesta ikimuistoisen. Kävin lähes päivittäin sukeltamisen lisäksi myös 5-10 km mittaisilla lenkeillä ja iltaisin vietin paljon aikaa kuntosalilla. Kotiin oli mukava palata hyväkuntoisena ja matkalaukullinen muistoja mukana.

Hyppäsin lähes suoraan lentokoneesta Allegro junaan ja hurautin 220km tunnissa hangettomien metsien halki Venäjälle. Avaamme helmikuussa 2012 Pietariin Lady Line ja EasyFit liikuntakeskukset Sokos Hotel Palace Bridgeen. Kaksi kuntokeskusta ja iso kylpyläosasto ovat kooltaan yhteensä 5000 m2 ja kokonaisuudesta tulee Pietarin suurin hyvinvointikompleksi. 

Monet ovat sanoneet että jos pärjää busineksessa Venäjällä, niin silloin pärjää missä vaan. En puhu kuin pari sanaa venäjää, joten pelkästään kielelliset haasteet ovat melkoiset. Odotin isoa kulttuurishokkia, mutta olen yllättynyt iloisesti ja viihdyn Pietarissa erittäin hyvin. Ihmiset ovat avuliaita ja ystävällisiä, kaupunki on kaunis ja historiaa täynnä ja suurkaupungin syke ja monet mahdollisuudet vapaa-ajan viettoon tuovat mukavaa vaihtelua työlle.

Ensimmäiseksi Pietarista täytyy mainita liikenne. Viisi miljoonaa asukasta ja 2,5 miljoonaa autoa luovat hyvän lähtökohdan melkoiselle kaaokselle. Kaduille on maalattu kaistaviivat, mutta ne ovat lähinnä koristeellisia elementtejä harmaassa asvaltissa. Liikennesääntöjä on vain yksi - mene siitä mistä mahdut ja mahdollisimman kovaa! Sanomattakin on selvää että kolareita näkee joka päivä. Täällä vietetään juuri paikallista joulua ja Pietarin linnoituksen ilotulituksen aikana näin heti ensimmäisen kolarin kun onneton kuski katsoi raketteja liikennevalojen sijasta.

Toinen hämmästyttävä asia on käteispohjainen taloudenhoito. Kun kaupungissa vuokralla asuvat työkaverini maksavat vuokransa, se tapahtuu niin että vuokraisäntä tulee työpaikalle noutamaan rahat. Kun on kaasulaskun maksamisen paikka, hurautetaan autolla kaasulaitokselle maksamaan lasku. Kun puhelimesta loppuu krediitti, pitää käydä joko kaupassa maksamassa lisää puheaikaa Nokialaiseen tai etsiä jostain lähin maksuautomaatti, johon siis syötetään seteleitä. Tämä kaikki aiheuttaa sen että ihmiset juoksevat ja ajelevat ympäri kaupunkia maksamassa mitä erilaisempia asioita. Siitähän ne Pietarin ruuhkat sitten syntyvät!

Byrokratian seuraaminen on myös aiheuttanut hämmästystä. Yhdelläkään virallisella paperilla ei ole mitään virkaa ellei siinä ole PYÖREÄÄ leimaa. Olen päättänyt hankkia sellaisen pyöreän leiman kaiken varalta myös itselleni. Koskaan ei voi tietää mihin sitä voi tarvita. Jouluna hotellihuoneeseen oli toimitettu pipareita hotellijohtajan monistetun kirjeen kera. Kirjeessä oli hyvän Joulun toivotukset - ja kolme leimaa. Tulee mieleen että täällä voisi menestyä leimasinyrittäjänä!

Kaupungissa on yli 1500 kuntosalia mutta Eurooppalaisen toimijan saapuminen kaupunkiin on aikaansaanut melkoista kuhinaa. Suomalaisen liikuntakeskusketjun rantautuminen Venäjälle on aiheuttanut melkoista kuhinaa niin alan yrittäjissä kuin paikallismediassa. Asiakkailta saamamme vastaanotto on ollut todella positiivinen.

Uskomattomimpia asioita mihin täällä olen törmännyt on se kuinka nopeasti asiat tapahtuvat. Jos aloitan keskiviikkona myyntipäällikön rekrytointiprosessin niin voin olla lähes varma että torstai-iltana toimistoon astelee nimikyltillä varustettu ammattilainen jolle on jo ehditty tehdä työsopimus, hankkia puhelin, räätälöidä työvaatteet ja iskeä iPad käteen.

Remonttimiehet ovat täysin oma lukunsa. Lähtiessäni perjantaina viikonlopuksi Suomeen oli yksi kunnostettavista alueista aivan päreinä purkumiesten jäljiltä. Maanantai-iltana Pietariin palattuani päätin käydä katsomassa miten remontti on edistynyt ja astuin sisään tilaan jossa oli uudet maalatut ja tapetoidut väliseinät ja johon asennettiin juuri lattialistoja. Parin tunnin päästä sinne oli kannettu jo laitteet sisään. Käsittämätöntä tehokkuutta ja ammattitaitoa!

Venäjällä osataan järjestää tarvittaessa myös kunnon show.  Soitto soi, laulu raikaa ja jalka nousee. Uuden Vuoden spektaakkelit olivat unohtumattomia kokemuksia vaikka tänä vuonna ilotulitus jäi näkemättä.

Historia on aina kiehtonut minua joten on käytännöllistä asua kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Eremitaasista ja lukuisista muista museoista. Vietimme kokonaisen päivän museossa, mutta en usko että kävelimme kaikkia käytäviä, joita on yhteensä 24 km. Jos museon esineitä katsoisi minuutin menisi koko kokoelman näkemiseen 14 vuotta. Lienee parasta keskittyä vain muutamaan kokoelmaan ja jättää rauhassa parituhatta huonetta odottamaan eläkepäivien kiireettömiä aikoja.

Minusta tuntuu siltä että kaikki ympärillä olevat ihmiset tekevät ympäripyöreitä työpäiviä. Viikonloput kuluvat usein myös töitten parissa, sillä liikuntakeskuksen myyntiorganisaatio ei nuku koskaan. Ahkerat promottajamme tekevät töitä kauppakeskuksissa ja elokuvateattereissa levittäen liikunnallista ilosanomaa Pietarilaisten arkeen.

Oman arjen katkaisee välillä hetken mahdollisuus piipahtaa kylpylän lämpöisissä saunoissa tai altaissa.

Pendelöin siis Suomen ja Venäjän väliä VR:n kyydissä ja matka taittuukin kolmessa ja puolessa tunnissa. Täältä on mukava palata Klaukkalaan kotikonnuille jossa varsinkin Nurmijärven puhdas luonto ja rauhallinen elämänmeno luo hienon kontrastin suurkaupungin vilinälle.

Muu maa mustikka, oma maa mansikka! 

Kirkonkylän urheilupuisto ei menetä rahoja Terveyskeskukselle

Valtuuston kokouksessa toisena kuumana perunana kaavoituksen lisäksi oli Terveyskeskuksen laajennusprojektin budjetin ylittyminen ja se mistä rahat ylitykseen otetaan.

Urheilupuiston hanke on ollut prosessissa varmaankin kolmekymmentä vuotta ja ainakin toistaiseksi paikalla on edelleen peltoa. Kun valtuusto on juuri muutama kuukausi sitten päättänyt projektin aloittamisesta nyt oltiin muutaman kuukauden päästä jo tilanteessa jossa virkamiehet ehdottivat peruutusvaihteen päälle laittamista. Ihmettelen suuresti miksi urheilupuisto ja sen mukanaan tuomat harrastemahdollisuudet ovat aina listalla viimeisenä kun investointisuunnitelmia tehdään tai muokataan.

Liikuntamahdollisuudet on pidettävä lähellä kuntalaisia. Kirkonkylä ansaitsee pitkään odottamansa urheilupuiston. Onneksi äänestys valtuustossa noudatteli kunnanhallituksen esitystä, joka oli Kallepekka Toivosen (kesk) muutosesityksen mukainen. Äänin 26/25 Terveyskeskuksen ylityksiä ei katettu urheilupuiston budjetista.

Nurmijärvi kasvaa - Klaukkala toimii veturina

Tänään pidetyssä kunnanvaltuuston kokouksessa käsiteltiin Nurmijärven maankäytön kehitystä vuoteen 2040 asti. Ennusteiden ja suunnitelmien mukaan kunta kasvaa 60.000:n asukkaaseen. Klaukkalan kehitys vie kylän 25.800:n asukkaan kokoiseksi. Kylä tulee olemaan arvioiden mukaan Nurmijärven suurin taajama ja toimii näin kasvun veturina.

Millaisessa Klaukkalassa sitten asumme viiden, kymmenen tai kolmenkymmenen vuoden kuluttua? Elinkeinoelämä vilkastuu, liikenneyhteyksien ja teiden kunnon on pakko parantua, rakentamista nähdään niin pienkerrostalojen, rivitalojen kuin omakotitalojen osalta.

Junarataa odottavat saavat ratansa kunhan Klaukkalan väestöpohja on riittävä. Viirinlaakso olisi toki järkevää rakentaa Helsinkiin töihin matkaavien kannalta kerrostalolähiöksi, mutta toivottavasti rakentamiseen otetaan mallia vaikka Vantaan Kartanonkoskelta.

Valtuusto äänesti äärimmäisen täpärästi Kallepekka Toivosen esittämästä tonttien minimikokoosta. Klaukkalaan esitettiin minimikooksi 800 neliön tontteja ja Kirkonkylään, Rajamäelle ja Röykkään 900 neliötä. Toivosen esitys kaatui äänin 24/25. Toivon että emme näe missään kylässä postimerkin kokoisia 400 neliön tontteja ihan vieri vieressä. Näin virkamiehet ainakin lupailivat ennen äänestystä. Käytäntö näyttää todellisuuden. Olin itse kunnanhallituksessa Toivosen, Helmisen ja Pellisen kanssa minimimääritysten kannalla, mutta ehdotus ei mennyt läpi.

Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, eikä millään kristallipallolla näe 30 vuoden päähän. Nyt laadittu arvio ja ohjeistus tulee olemaan kunnan kaavoitusstrategian pohjana tästä päivästä eteenpäin. Toivon että sitä tulkitaan niin että kuntamme viihtyisyys ja vetovoimaisuus säilyy ja vältämme myös tiiviiden lähiöiden mukanaan tuomat lieveilmiöt.

Kohti eduskuntavaaleja

Klaukkalan talvimarkkinoilla kokoontui koko joukko keskustalaisia tukemaan ehdokkaitamme Kallepekkaa, Petriä ja Virpiä ja väkeä houkutteli paikalle lempeä talvipäivä ja auringon paiste. Vielä muutama viikko vaaleihin!

Uusi työ, opettajakorkeakoulu ja kunnanhallituksen tehtävät ovat haastaneet minut pyytämään eroa sosiaali- ja terveyslautakunnasta sekä liikuntalautakunnasta ja tätä myötä myös Klaukkalan jäähallin johtokunnasta. On hyvä keskittyä muutamaan tärkeään asiaan ja tehdä ne hyvin sen sijaan että yrittää hoitaa laajaa tehtäväkenttää puoliteholla.

Toivotan kaikille keskustan ehdokkaille jaksamista kampanjan viimemetreille.

Ohessa vielä tunnelmia päivän kunnanhallituksen kokouksesta.